Kävin kellarissa kurkkimassa, miten pelargonien talvehtiminen sujuu ja hyvinhän ne siellä voivat. Samalla kurkistelin Erääseen Laatikkoon, johon syksyisin jemmaan kaiken maailman mukuloita, juurakoita ja sipuleita. En ikinä muista mitä siellä on, sillä syksyllä olen ihan varma, että "Kyllähän mä nyt keväällä muistan, mitä kukkapenkeissä kasvoi koko kesän!" (No en muista enää kuin gladioluksen). Laatikko on vähän niinkuin yllätyslahja itselle.
Tänään yllätyin vaalenpunaisista pontevista begonian iduista. Se on kasvi josta en oikeastaan edes pidä, mutta en näemmä pääse koskaan eroonkaan. Ilahduin silti löydöstäni.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti