Olen hulluna emaliin. En pelkästään kotimaiseen, vaan myös puolalaiseen ja jugoslavialaiseen. Ja joo, kyllä kiinalaistakin voi ostaa... Meillä emalikipot ja kupit ovat kuntonsa mukaisessa käytössä; parhaimmat ovat ihan keittiökäytössä, osa toimii muualla huushollissa ei-elintarvike-käytössä ja kehnoimmat ovat siirtyneet ulkokäyttöön puutarha- ja kanalahommin. Säilytän emaliaarteitani keittiössä matalan romukaapin päällä, jossa ne ovat siis koko ajan näkyvillä ja jatkuvasti muuttuvana esillepanona. Kun oikein tarkasti asettelee, niin ne saa melko pieneen tilaan sisäkkäin ja lomittain.
 |
| Eikä tässä ole läheskään kaikki... |
Sama temppuilu ei valitettavasti toimi peltipurkkien kanssa (joita hamstraan myöskin), siksi purkkeihin pitää heti keksiä täytettä, etteivät ne vain seiso viemässä tilaa hyllyllä tai pöydällä. Olen ostanut myös melko huonokuntoisia purkkeja ja suuri osa niistä onkin hyviä askartelutarvikkeiden säilytyksessä. Aarikka-purkkini sen sijaan pönöttävät keittiössä leipälaatikon päällä säilyttäen mm. kanoille meneviä munankuoria ja leivänkannikoita.
 |
| Pieni keltainen purkki on eilinen ostokseni, joten se on vielä "tyhjänpanttina" |
